SMETA-dokumentaatio ei ole auditointipäivää varten koottu politiikkakansio. Sen on osoitettava, että työsuhteita, työajan ja palkkojen laskentaa, työturvallisuutta, ympäristövastuuta, liiketoimintaetiikkaa sekä ulkopuolisen työvoiman valvontaa koskevia periaatteita sovelletaan käytännössä. Auditoija vertaa dokumentteja alkuperäisiin tallenteisiin, toimipaikalla tekemiinsä havaintoihin ja työntekijöiden luottamuksellisiin haastatteluihin. Näiden tietolähteiden väliset ristiriidat heikentävät koko näyttöketjun luotettavuutta.
Valmistautuminen on siksi aloitettava vahvistamalla auditoinnin laajuus ja kuvaamalla prosessit sellaisina kuin ne tosiasiassa toimivat. Tämän jälkeen määritetään vastuut, jäsennetään politiikat ja menettelyt, täsmäytetään eri järjestelmien tiedot ja tehdään valmiuskatselmus. Tavoitteena ei ole rakentaa vaatimustenmukaisuuden kulissia, vaan osoittaa konkreettisten henkilöiden, työvuorojen ja tapahtumien avulla, että toimipaikka pystyy perustelemaan periaatteensa, päätöksensä, poikkeamansa ja tallenteensa.
Dokumentti ei vielä ole näyttöä
SMETA on eettisen toimitusketjun auditointimenetelmä, ei sertifioitava johtamisjärjestelmästandardi. Auditoinnin tulosta ei pidä esittää vaatimustenmukaisuustodistuksena. Sedex toimii tiedonvaihtoalustana eikä tällaisen sertifikaatin myöntävänä tahona. Toimipaikan valmistautumisessa on osoitettava johdonmukainen yhteys auditoinnin tilaajan vaatimusten, ilmoitettujen periaatteiden, todellisten työolojen ja alkuperäisten tallenteiden välillä.
Ensimmäinen päätös on vahvistaa auditoinnin laajuus kirjallisesti asiakkaan tai auditoinnin tilaajan kanssa. Sovittavia asioita ovat toimipaikka, auditoinnin tyyppi, kahden tai neljän pilarin laajuus, ydin- ja tukiprosessit, henkilöstöryhmät sekä tarkasteltava tallennejakso. Arvioinnin piiriin kuuluvat vuokratyöntekijät, alihankkijoiden henkilöstö ja vuorotyöntekijät on otettava huomioon. Vaatimukset tulee tarkistaa auditointiorganisaation ajantasaisista sopimuksista ja sovellettavista SMETA-menetelmäasiakirjoista sen sijaan, että toisen toimipaikan auditointia koskevia oletuksia siirrettäisiin sellaisinaan.
Dokumentaatio kannattaa järjestää näyttöketjuiksi: periaatteesta nimettyyn vastuuseen, toteutettuun toimenpiteeseen ja tallenteeseen, jonka avulla yksittäinen tapaus voidaan jäljittää. Tämä edellyttää henkilöstöhallinnon, palkanlaskennan, operatiivisen toiminnan, työsuojelun sekä alihankkijoiden valvonnasta vastaavien yhteistyötä. Yhden koordinaattorin tulee hallita laajuutta, dokumenttiversioita, tietojen kattavuutta ja havaittujen puutteiden omistajuutta. Samaa näyttöjen järjestämisen logiikkaa käsittelee myös aihe NIS2- ja KSC-dokumentaatio ennen tarkastusta: mitä politiikkoja, rekistereitä ja näyttöjä todella tarvitaan.
Auditoija vertaa politiikkojen ja menettelyjen sisältöä työpisteillä tehtyihin havaintoihin, työntekijöiden haastatteluihin ja lähdejärjestelmien tietoihin. Liialliset työajat kieltävä politiikka ei osoita vaatimusten täyttymistä, jos työaikakirjanpito, työvuoroluettelot, palkkalaskelmat ja työntekijöiden kertomukset osoittavat muuta. Menettelyn laajuutta tärkeämpää on pystyä jäljittämään valittu henkilö, työvuoro tai ajanjakso ja selittämään kaikki poikkeamat. Vain auditointikäyntiä varten laadittu dokumentti, jonka toteutumisesta ei ole käytännön näyttöä, lisää ristiriitojen paljastumisen riskiä niiden vähentämisen sijasta.
Riski- ja vastuukartta
Dokumentaation järjestäminen aloitetaan prosessi- ja riskikartasta, joka kattaa työsuhteet, työajan, palkkauksen, työturvallisuuden ja työterveyden, ympäristöasiat, liiketoimintaetiikan, alihankkijat sekä tarvittaessa majoituksen ja kuljetukset. Kartan on perustuttava organisaation ajantasaisiin tietoihin ja kuvattava todelliset työnteon muodot, työvoiman toimittajat, työvuorot, toimipaikat ja muut käytössä olevat tilat. Vasta tämän kokonaiskuvan perusteella voidaan päättää, riittääkö keskitetty dokumenttien hallinta vai tarvitaanko paikallisia omistajia.
| Osa-alue | Riski ja prosessin omistaja | Dokumentit ja alkuperäiset tallenteet | Näytön hallinta |
|---|---|---|---|
| Työsuhteet ja palkat | Henkilöstöhallinto, palkanlaskenta, hankinta; työnteon lainmukaiset edellytykset ja työehdot sekä laskennan oikeellisuus | Sopimukset, henkilöstöasiakirjat, työaikakirjanpito, työvuoroluettelot, palkkalaskelmat, lisien laskenta ja työvoiman toimittajien sopimukset | Tallenteen omistaja, säilytyspaikka, pääsy henkilötietoihin, tarkastelujakso ja puutteen tila |
| Työturvallisuus ja operatiivinen toiminta | Tuotanto ja työsuojelu; tapaturmat, altistuminen, koulutus ja vuorojen organisointi | Riskinarvioinnit, koulutus- ja tapahtumarekisterit, tarkastukset, ohjeet ja kulunvalvontatiedot | Tietolähde, muutosten hyväksyntä, säilytys ja tapahtumakulun jäljitettävyys |
| Ympäristö, etiikka ja ulkoiset palvelut | Hankinta, hallinto ja vaatimustenmukaisuustoiminto; ympäristövaikutukset, väärinkäytökset ja alihankkijoiden työolot | Ympäristörekisterit, ilmoitukset, toimittaja-arvioinnit, sopimukset sekä kuljetusta ja majoitusta koskevat tallenteet | Toimipaikkojen kattavuus, käyttöoikeudet, täydellisyys ja korjaavan toimenpiteen omistaja |
Jokaiselle osa-alueelle on nimettävä yksiselitteisesti prosessin omistaja ja tallenteen omistaja. Lisäksi on määritettävä dokumentaation säilytyspaikka, tarvittava käyttöoikeustaso, tarkastelujakso ja muutosten hyväksymistapa. Henkilöstö- ja palkka-asiakirjojen luovuttaminen auditoijan tarkastettavaksi edellyttää erillistä päätöstä. Pääsyn on mahdollistettava todentaminen mutta samalla noudatettava tietosuojaperiaatteita ja organisaation sisäisiä käyttöoikeuksia.
Vakavimmat puutteet syntyvät vastuualueiden rajapinnoissa. Henkilöstöhallinto ylläpitää henkilötietoja, palkanlaskenta laskee lisät, tuotanto muuttaa työvuoroja, vartiointi rekisteröi kulkutiedot ja ulkopuolinen yritys lähettää työntekijöitä toimipaikalle. Jokainen tietoaineisto voi erikseen vaikuttaa asianmukaiselta, vaikka niiden vertaaminen paljastaisi poikkeavan käytännön. Dokumentaatiopuute tarkoittaa näytön puuttumista tai sitä, ettei näyttö ole saatavilla. Käytännön poikkeama on kyseessä silloin, kun luotettavat tallenteet, havainnot tai haastattelut osoittavat ristiriidan hyväksytyn periaatteen kanssa.
Kun aikaa on rajallisesti, etusijalle asetetaan ihmisille ja vaatimustenmukaisuudelle vakavimmat, laajavaikutteisimmat sekä tietojen jälkikäteen palauttamisen kannalta vaikeimmat kysymykset. Helpoimmin kirjoitettavat menettelyt eivät automaattisesti ole tärkeimpiä. Johdon tulee hyväksyä vastuumatriisi, tarvittavat resurssit ja poikkeamien eskalointitapa. Koordinaattori hallitsee laajuutta, aikatauluja ja puutteiden tilaa, mutta ei ota henkilöstöhallinnon, tuotannon, työsuojelun tai hankinnan vastuuta. Tällaisen vastuunjaon merkitystä käsittelee myös aihe ASME NQA-1 – laadun, vastuiden ja valvonnan järjestäminen ydinenergia-alan hankkeissa.
Politiikat määrittävät toiminnan rajat
Politiikkakokonaisuuden tulee perustua vahvistettuun auditointilaajuuteen, toimipaikan riskiprofiiliin, asiakkaan vaatimuksiin ja toimintaan sovellettaviin säädöksiin. Kaikille organisaatioille sopivaa yhtä vakiopakettia ei ole. Tavallisesti tarvitaan työelämän periaatteita, pakkotyön ja lapsityön kieltoa, syrjimättömyyttä ja häirinnän ehkäisemistä, järjestäytymisvapautta, palkkausta ja työaikaa, työturvallisuutta, ympäristövastuuta sekä liiketoimintaetiikkaa koskevat linjaukset. Ne voidaan yhdistää yhdeksi puitetason dokumentiksi tai jakaa osa-aluekohtaisiin politiikkoihin, jos jako vastaa vastuurakennetta. Toimittajien eettiset toimintaohjeet voivat täydentää kokonaisuutta, mutta ne eivät korvaa toimipaikan sisäisiä periaatteita.
Jokaisessa politiikassa tulee määrittää johdon sitoumus, periaatteen piiriin kuuluvat ryhmät, toimeenpanosta vastaavat roolit, käytettävissä olevat ilmoituskanavat, suoja vastatoimilta, asioiden käsittelytapa sekä se, miten sisältö viestitään työntekijöille. Asianmukaisen johtotason hyväksyntä antaa dokumentille aseman, mutta ei vielä osoita sen käyttöönottoa. Tarvitaan toimeenpanomekanismit ja näyttö siitä, että kohderyhmät tuntevat ja ymmärtävät periaatteen ja voivat hyödyntää sitä. Arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi viestinnän kattavuutta, todennettua ymmärtämistä ja ilmoituksiin reagoinnin oikea-aikaisuutta.
Henkilöllinen soveltamisala ei voi rajoittua työsopimussuhteessa oleviin työntekijöihin. Organisaation on ratkaistava, mitkä periaatteet koskevat muilla sopimusperusteilla työskenteleviä, vuokra- ja siirtotyöntekijöitä sekä toimipaikalla työskentelevää alihankkijoiden henkilöstöä. Häirinnän vastainen politiikka ei toimi, jos yövuoron työntekijä ei tunne ilmoituskanavaa tai ei voi käyttää sitä ymmärtämällään kielellä. Monikielisen viestinnän on perustuttava henkilöstön todelliseen rakenteeseen, ei dokumentaation muodolliseen kieleen.
Konsernitason politiikkojen käyttöönotto edellyttää erityistä huolellisuutta. Ennen käyttöönottoa on varmistettava, että dokumentissa nimetyt roolit ovat olemassa paikallisessa yhtiössä, ilmoituskanavat toimivat, reagointiajat ovat realistisia ja kuvatut etuudet sekä organisatoriset ratkaisut ovat aidosti käytössä. Muussa tapauksessa dokumentti muodostaa sitoumuksen, joka on ristiriidassa käytännön kanssa.
Yksi vastuullisen työllistämisen politiikka voi korvata useita dokumentteja, jos se ei hämärtä vastuita ja sillä on selkeä yhteys käytännön toteutukseen. Dokumentaation hierarkian tulee olla ymmärrettävä: politiikka määrittää periaatteen, menettely kuvaa prosessin, työohje ohjaa toteutusta ja lomake tai rekisteri tallentaa näytön. Erottelu on hyödyllinen myös aiheessa SFS-EN ISO 9001 -valmiusarviointi – miten organisaation valmius arvioidaan luotettavasti ilman tarpeettomia kustannuksia kuvatussa lähestymistavassa.
Menettelyt ohjaavat käytännön toimintaa
Menettelyt kannattaa suunnitella ensisijaisesti niihin kohtiin, joissa esihenkilön päätös, suunnitelmasta poikkeaminen tai tietojen ristiriita voi johtaa vaatimusten rikkomiseen. Henkilöstöasioissa niiden tulee kattaa rekrytointi, iän ja työskentelyoikeuden tarkistaminen, työehtojen sopiminen ja muuttaminen, työn vapaaehtoisuuden varmistaminen sekä kiellettyjen maksujen perimisen estäminen. Myös yhteistyön päättäminen ja työntekijälle kuuluvien asiakirjojen palauttaminen on määritettävä selkeästi.
Jokainen tehtävä ei tarvitse omaa menettelyään, jos prosesseilla on yhteiset roolit ja valvontakeinot. Erillinen kulku tarvitaan kuitenkin asioille, joiden luottamuksellisuus, hyväksyntäketju tai vastuut poikkeavat toisistaan. Dokumenttijaon tulee tukea päätöksentekoa ja näytön syntymistä, ei jäljitellä organisaatiorakennetta vain muodollisuuden vuoksi.
Henkilöstömitoituksen, tuotantokapasiteetin ja työajan välinen riippuvuus vaatii erityistä valvontaa. Menettelyssä tulee määrittää työvuorojen suunnittelu, ylityön hyväksyminen manuaalisesti tai järjestelmässä, läsnäolon kirjaaminen sekä lisien, lomien ja vähennysten laskenta. Keskeinen valvontatoimi on kulunvalvonnan, työvuoroluetteloiden, työaikakirjanpidon ja palkkalaskennan tietojen täsmäyttäminen sekä poikkeamien selvittäminen ennen laskentakauden sulkemista.
Jos kiireellinen tilaus edellyttää suunnitelman muuttamista, poikkeamassa tulee nimetä hyväksyjä, päätöksen peruste, vaatimustenmukaisuuden arviointi ja toteutuksesta jäävä tallenne. Rajoja, lepoaikoja, laskentaperiaatteita ja määräaikoja on arvioitava kyseiseen työnteon muotoon ja henkilön tilanteeseen sovellettavien ajantasaisten vaatimusten perusteella, ei yhden yleispätevänä pidetyn arvon mukaan.
Työturvallisuutta koskevien menettelyjen on vastattava toimipaikan todellisia vaaroja. Niiden tulee ohjata riskinarviointia, koulutusta, henkilönsuojainten valintaa ja luovutusta, tapaturmien ilmoittamista ja tutkintaa, hätätilanteisiin varautumista, ensiapua sekä paloturvallisuutta. Lisäksi tarvitaan laitteiden tarkastusten ja erityistä vaaraa aiheuttavien töiden turvallisen toteutuksen valvonta toiminnan luonteen mukaisesti.
Erityisiä turvatoimia edellyttävää työtä ei saa hyväksyä pelkästään työpisteohjeen perusteella. Päätökselle on nimettävä omistaja, ja työn aloittamisen ehdot, keskeyttämiskriteerit sekä valvonnasta jäävä tallenne on määritettävä. Vastaavaa osaamisen ja näyttöjen hallinnan logiikkaa käsittelee aihe ISO 3834 – hitsauksen, pätevyyksien ja tuotannon laatutallenteiden hallinta.
Valitus- ja ilmoitusmekanismissa on määritettävä käytettävissä olevat kanavat, luottamuksellisuus, käsittelyn riippumattomuus, määräajat, suoja vastatoimilta, palautteen antaminen ja tapauksen sulkeminen. Ilmoituslaatikko ilman käsittelyrekisteriä ei ole kokonainen ratkaisu. On ratkaistava, kuka vastaanottaa esihenkilöä tai johtoa koskevan ilmoituksen ja milloin asia siirretään riippumattoman henkilön tai tahon käsiteltäväksi. Rekisteristä tulee voida arvioida reagoinnin oikea-aikaisuutta, asian tilaa ja toimenpiteiden toteutusta paljastamatta ilmoittajan tietoja perusteettomasti.
Ympäristöasioiden ja liiketoimintaetiikan menettelyjen tulee olla oikeassa suhteessa toiminnan näkökohtiin. Ne voivat kattaa sovellettavien vaatimusten, jätteiden, resurssien käytön ja ympäristötapahtumien hallinnan sekä eturistiriidat, lahjat, väärinkäytökset ja ilmoitukset. Poikkeamat kannattaa määrittää niiden perusteen, päätösvaltuuden, poikkeuksen rajojen ja vaaditun tallenteen kautta sen sijaan, että dokumenttiin yritettäisiin kirjata jokainen mahdollinen tapaus.
Tallenteet, joiden avulla tosiasiat voidaan jäljittää
Tallenne tuottaa arvoa silloin, kun sen avulla voidaan jäljittää tietyn henkilön työolot tai tapahtuman kulku: kuka teki, milloin, millä perusteella ja millaisin seurauksin. Ennen auditointia jokaiselle prosessille on siksi määritettävä ensisijainen tietolähde, versioiden tunnistamissäännöt ja virheiden korjaamistapa, joka ei peitä alkuperäistä merkintää. Myös säilytys, saatavuus ja arkistointi ovat olennaisia. Tallenteen on koskettava arvioitavaa toimipaikkaa ja ajanjaksoa, ja sen alkuperä on voitava vahvistaa.
Henkilöstöasiakirjojen ja -rekisterien tulee vastata henkilön todellista asemaa. Ne voivat sisältää työnteon tai muun yhteistyön perusteen, työehtojen vahvistamisen, työskentelyoikeuden edellyttämät tiedot, koulutus- ja perehdytysvahvistukset, työehtojen muutokset sekä yhteistyön päättämisen. Tärkein vaatimustenmukaisuuden testi on kuitenkin yhden henkilön jäljittäminen koko prosessin läpi: suunnitellusta työvuorosta todelliseen läsnäoloon ja työaikakirjaukseen, lisätyötä koskeviin suostumuksiin tai määräyksiin sekä palkan laskentaan ja maksun vahvistamiseen. Henkilöstöjärjestelmän, kulunvalvonnan, esihenkilön dokumentaation ja palkkalaskennan on kuvattava samaa tosiasiallista tilannetta.
Jos kulunvalvonta osoittaa henkilön olleen paikalla kirjatun työajan päättymisen jälkeen, ristiriitaa ei pidä automaattisesti tulkita ylityöksi eikä poistaa teknisenä virheenä. Syy on selvitettävä vertaamalla työvuoroluetteloa, työpistekohtaista kirjausta, esihenkilön määräyksiä ja palkanlaskentaa. Selvitys ja hyväksytty korjaus on dokumentoitava.
Tarkasteltava otos valitaan riskiperusteisesti. Sen tulee kattaa erilaiset työnteon muodot, työvuorot ja osastot, tuotantohuiput, lisätyö sekä poikkeustapaukset. Otoksen koon on perustuttava toiminnan laajuuteen ja havaittuihin ristiriitoihin, ei ilman analyysia määritettyyn vakiolukuun.
Työturvallisuuden näyttöketjun tulee yhdistää ajantasaiset riskinarvioinnit koulutus-, terveystarkastus- ja pätevyystallenteisiin, laitteiden ja suojausten tarkastuksiin, henkilönsuojainten luovutukseen, hätätilanneharjoituksiin, tapaturmiin, korjaaviin toimenpiteisiin ja työolojen katselmuksiin. Ympäristö- ja etiikka-asioissa järjestetään toimintaan sovellettavat luvat ja ilmoitukset, mittaustulokset, operatiiviset kirjaukset, poikkeamat, valitukset, eturistiriidat, väärinkäytösilmoitukset ja jatkotoimet, jos nämä osa-alueet kuuluvat auditoinnin laajuuteen. Tallenteiden jäljitettävyyden merkitystä havainnollistaa myös aihe AQAP 2110 – mitä dokumentteja ja prosesseja puolustussektorin auditoijat tavallisimmin tarkastavat?
Työvoimayrityksille ja alihankkijoille tarvitaan oma näyttöketju. Dokumentaation perusteella on voitava arvioida niiden soveltuvuutta, sopimusehtoja, työhön lähetettyjen henkilöiden luetteloita, vaadittuja ilmoituksia, laskentaa, toteutettua valvontaa ja havaittuihin puutteisiin reagoimista. Pelkkä kaupallinen sopimus ei osoita, että toimipaikalla työskentelevillä henkilöillä on asianmukainen asema, että he saavat sovitut etuudet tai että heidän työolonsa vastaavat ilmoitettua. Prosessin omistajan tulee siksi täsmäyttää säännöllisesti sopimuskumppanin tiedot läsnäolo-, työaika- ja laskenta-aineistoihin sekä paikan päällä tehtyjen tarkastusten tuloksiin.
Valmiuskatselmus ja puutteiden sulkeminen
Valmiuskatselmuksen tulee seurata varsinaisen auditoinnin logiikkaa: dokumenttien tarkastusta, toimipaikkakierrosta, johdon ja työntekijöiden haastatteluja, henkilöstöasiakirjojen otantatarkastusta sekä eri järjestelmien tietojen täsmäyttämistä. Pelkkä politiikkojen tarkistuslista ei riitä, koska se ei tuo esiin menettelyssä kuvatun periaatteen ja tuotantovuoron todellisen käytännön välistä eroa. Organisaatio voi toteuttaa koeauditoinnin itse tai tilata riippumattoman arvioinnin tiimin osaamisen ja riippumattomuuden mukaan. Lähestymistapaa käsitellään aiheessa SFS-EN ISO 9001 -valmiusarviointi – miten organisaation valmius arvioidaan luotettavasti ilman tarpeettomia kustannuksia. Valmiuskatselmus on erotettava selkeästi varsinaisesta auditoinnista.
Jokainen havaittu puute luokitellaan seuraavasti:
- dokumentti tai tallenne puuttuu;
- hyväksyttyä periaatetta ei ole otettu käyttöön;
- valvonta ei ole vaikuttavaa;
- tiedot ovat ristiriidassa;
- mahdollinen rikkomus edellyttää välitöntä reagointia.
Luokitus ratkaisee asian omistajan ja eskalointitavan. Työohjeen hyväksynnän puuttuminen voi kuulua prosessin omistajalle, kun taas epäily työajan virheellisestä laskennasta edellyttää henkilöstötoiminnon ja johdon välitöntä osallistumista sekä olosuhteiden mukaan oikeudellista asiantuntemusta. Samanlaista riskinarvioinnin logiikkaa sovelletaan aiheessa Toimittaja-auditointi ennen sopimuksen allekirjoittamista – laatu- ja toimitusaikariskien hallinta.
Toimenpidesuunnitelma ei saa päättyä puuttuvan lomakkeen lisäämiseen. Sen tulee sisältää nykytilanteen korjaus, juurisyyn analyysi, korjaava toimenpide, määräaika, vastuuhenkilö, toteutuksesta vaadittava näyttö ja vaikuttavuuden arviointi. Puutteen sulkemisen hyväksyy henkilö, jolla on riittävä osaaminen ja riippumattomuus näytön arviointiin; hyväksyjä ei voi automaattisesti olla toimenpiteen toteuttaja.
Valmiusrekisterin tulee esittää puutteet osa-alueittain ja riskeittäin sekä niiden omistajat, määräajat ja näyttöjen tila. Kaikkia puutteita ei voida sulkea vastuullisesti ennen auditointia. Uusi tallenne, joka ei kata riittävää ajanjaksoa toimenpiteen vaikuttavuuden osoittamiseksi, ei vielä ole näyttö pysyvästä parannuksesta.
Työntekijöiden ja johdon valmistelussa selitetään auditoinnin tarkoitus, osallistujien oikeudet, luottamuksellisuusperiaatteet ja tietojen antamistapa. Odotettujen vastausten opettaminen heikentää haastattelujen luotettavuutta ja voi peittää todellisia riskejä. Työntekijöiden tulee tuntea sovellettavat periaatteet ja ongelmien ilmoituskanavat, mutta vastata omien kokemustensa mukaisesti.
Johto tekee valmiuspäätöksen avoimien riskien rekisterin, näyttöketjujen johdonmukaisuuden ja prosessinomistajien käytäntöjen perustelukyvyn perusteella. Jos jäljellä on työntekijöihin kohdistuva mahdollinen rikkomus, luotettavaa tietoa puuttuu tai puutteen vaikuttavuuden vahvistaminen edellyttää pidempää seurantaa, asia on eskaloitava. Vakavat ratkaisemattomat puutteet voivat perustella auditoinnin ajankohdan muuttamista, jos asiakkaan vaatimukset ja organisatoriset järjestelyt sen sallivat.
Masz pytania? Porozmawiajmy.
Bezpłatna konsultacja – bez zobowiązań.
